Aleksi käytti tänään Vilkkeen Seinäjoella auenneiden tikkien takia. Haavalle ei olisi kuulemma tarvinnut mitään tehdä, kun oli ottanut sen verran hyvin jo kiinni ja ompeleet on kolmessa kerroksessa. Vilke on kuitenkin aika vilkas tapaus, ja etenkin nyt kun virtaa on kertynyt levon takia, päätti eläinlääkäri kuitenkin liimata auenneen osan haavasta ja jäljellä olevat tikit päätteli uudestaan.
Maanantaina saadaan napsasta tikit pois. :)
tiistai 9. tammikuuta 2018
maanantai 8. tammikuuta 2018
Uusi vuosi ja blogi hiljalleen henkiin
Uusi vuosi ei alkanut meidän taloudessa kovin hyvin koirien
osalta...
Riialla ja Vilkkeellä molemmilla alkoi juoksut joulukuun
puolessa välissä. Riian juoksut rupes loppumaan, mutta Vilkkeen juoksuun
rupesin kiinnittämään enemmän huomiota uuden vuoden viikonloppuna kun vuoto
rupesi runsastumaan niin paljon, että sen perskarvat olivat aivan veressä.
Tässä vaiheessa mulla kävi jo kohtutulehdus mielessä. Epäilykseni
kohtutulehduksesta vahvistuivat, kun Vilkkeelle ei enää maanantai-iltana ja
seuraavana aamuna maistunut ruoka ja Vilke muuttui tosi apaattiseksi. Tiistaina
aamulla laskeskelin päiviä, missä kohtaa Vilkkeen juoksut suunnilleen olivat,
ja totesin että mennään jo yli 14 päivässä, ja vuoto olisi pitänyt edes
haalistua (vertasin vanhoihin juoksuihin). Rupesin ynnäilemään oireita:
syömättömyys, runsas vuoto, apaattisuus, liian pitkät juoksut, pepun vetäminen
maassa ja totesin että nyt soitto suoraan Seinäjoelle klinikalle. Sieltä
sanottiin heti että pitää ultrata ja saatiinkin heti samalle päivälle aika.
Lähdin aikaisemmin töistä, hain Vilkkeen kotoa ja lähdettiin
Seinäjoelle, jonne meiltä on tunnin matka. Kun saavuttiin klinikalle, niin päästiin lähes samantien
lääkärin luo. Lääkärin reaktio oli Vilkkeen nähdessään, että ei ole normaalia
noin runsas vuoto, aivan kuin teurastuksen jäjiltä. Kerroin oireet ja ruvettiin
tutkimaan. Mitattiin kuume ja sitähän oli. Kuunneltiin sydänäänet. Eläinlääkäri
tunnusteli peräaukon puolelta, ei tuntunut kasvaimia. Mentiin ultraan, josta
heti näkyi märkäkohtu. Otettiin verikokeet, joista todettiin korkeat
tulehdusarvot ja jotka vahvistivat kohtutulehduksen. Sisäelimet olivat
kunnossa. Vilke nesteytettiin, pistettiin antibiootti sekä tulehduskipulääke.
Ja sitten sovittiin, että Vilke leikataan ja leikkausaika laitettiin
seuraavalle päivälle. Lähdimme kotiin, matkalla rupesin tajuamaan miten pienestä
tämäkin oli taas kiinni, ja olin onnellinen siitä että vein Vilkkeen lääkäriin.
Sitten koitti keskiviikko. Yöunet oli jääny maksimissaan
kolmeen tuntiin, kun mietin leikkausta. Menin normaalisti aamulla töihin, mutta
lähdin taas aikaisemmin hakemaan Vilkettä kotoa ja lähdettiin Seinäjoelle.
(Onni on joustava työpaikka) Mua jännitti koko päivän. Eläinlääkärin huoneessa
annettiin nukutuspiikki jalkaan ja sovittiin, että tulen noin parin tunnin
päästä hakemaan. Odotellessani ja jänittäessäni miten leikkaus menee, kävin
kaupoilla ja kahvilla. Viimein kello alkoi lähestymään puolta viittä, ja
totesin että hyvin se on mennyt kerta ei ole soitettu. Pääsin paikalle ja
siellä odotti tokkurainen karvakorva, jolta oltiin kohtu poistettu
onnistuneesti. Eikun kotiin lepäämään. :)
Koitti
torstai, ja Vilke oli elämänsä kunnossa. Mä niin arvasin, ettei se kauaa
sairastele. :D Kaikki on mennyt ihan hyvin, lääkkeet se syö ku vaan antaa,
ruoka maistuu, ja virtaa siinä on ku pienessä kylässä ja kovasti se tahtois jo
touhuamaan.
Virtaa on vähän kertyny sairaslomalla,
kun tötterötkään ei estelly alustan tuhoamista.
No sitten koitti tämä päivä, eli maanantai. Leikkauksesta on
nyt 5 päivää ja Vilkettä on saanut ihan kunnolla rauhotella. Kun tulin töistä,
käytin Vilkkeen pihalla, tultiin sisälle ja tarkistin haavan. MITÄ, tikit oli
lähteny purkaantumaan toisesta päässä niin, että puolet oli vielä kiinni ja
puolet oli purkaantunu. Säikähin, ja ajattelin että mitä tälle tehään, sillä on
varmaan pian suolet lattialla. Tutkiskelin haavaa, ja totesin ettei se nyt niin
paha olekaan miltä näytti aluksi. Haava oli kuitenkin jo lähtenyt umpeutumaan
ja ihan pikkusen jostain kohtaa haava irvisti. Soitin ensin päivystävälle, joka
kyseli että miten paljon on auki, näyykö suolet ja totesi, että se on tikattu
kolmeen eri kerrokseen että tilanne ei oo vielä paha, että laita haavan päälle
haavateippi ja soita Seinäjoelle missä se on leikattukkin. Soitin Seinäjoelle
ja sovittiin huomiselle aika, kun tälle päivää ei lääkäriä saatu. Nyt
Vilkkeellä on sideharso pyöritettynä mahan ympäri, että se vähän tukisi
haavakohtaa.
En oikein tiedä mitä tapahtui. Ite epäilen, että hangen kova
kuori on saattanut osua haavaan ja lanka on mennyt poikki. Toisaalta, ei tuo
koko aikaa rauhassakaan ole ollut, se on melkeempä mahdoton tehtävä saaha tuo
pysymään monta päivää rauhassa ku se ite on jo leikkauksesta seuraavana päivänä
elämänsä kunnossa.
Toivotaan, että huomenna olisi vain pikainen käynti ja
saadaan haava nyt umpeutumaan. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)