Haavan korjaus

Aleksi käytti tänään Vilkkeen Seinäjoella auenneiden tikkien takia. Haavalle ei olisi kuulemma tarvinnut mitään tehdä, kun oli ottanut sen verran hyvin jo kiinni ja ompeleet on kolmessa kerroksessa. Vilke on kuitenkin aika vilkas tapaus, ja etenkin nyt kun virtaa on kertynyt levon takia, päätti eläinlääkäri kuitenkin liimata auenneen osan haavasta ja jäljellä olevat tikit päätteli uudestaan. 

Maanantaina saadaan napsasta tikit pois. :)

Uusi vuosi ja blogi hiljalleen henkiin

Uusi vuosi ei alkanut meidän taloudessa kovin hyvin koirien osalta...

Riialla ja Vilkkeellä molemmilla alkoi juoksut joulukuun puolessa välissä. Riian juoksut rupes loppumaan, mutta Vilkkeen juoksuun rupesin kiinnittämään enemmän huomiota uuden vuoden viikonloppuna kun vuoto rupesi runsastumaan niin paljon, että sen perskarvat olivat aivan veressä. Tässä vaiheessa mulla kävi jo kohtutulehdus mielessä. Epäilykseni kohtutulehduksesta vahvistuivat, kun Vilkkeelle ei enää maanantai-iltana ja seuraavana aamuna maistunut ruoka ja Vilke muuttui tosi apaattiseksi. Tiistaina aamulla laskeskelin päiviä, missä kohtaa Vilkkeen juoksut suunnilleen olivat, ja totesin että mennään jo yli 14 päivässä, ja vuoto olisi pitänyt edes haalistua (vertasin vanhoihin juoksuihin). Rupesin ynnäilemään oireita: syömättömyys, runsas vuoto, apaattisuus, liian pitkät juoksut, pepun vetäminen maassa ja totesin että nyt soitto suoraan Seinäjoelle klinikalle. Sieltä sanottiin heti että pitää ultrata ja saatiinkin heti samalle päivälle aika. 

Lähdin aikaisemmin töistä, hain Vilkkeen kotoa ja lähdettiin Seinäjoelle, jonne meiltä on tunnin matka. Kun saavuttiin klinikalle, niin päästiin lähes samantien lääkärin luo. Lääkärin reaktio oli Vilkkeen nähdessään, että ei ole normaalia noin runsas vuoto, aivan kuin teurastuksen jäjiltä. Kerroin oireet ja ruvettiin tutkimaan. Mitattiin kuume ja sitähän oli. Kuunneltiin sydänäänet. Eläinlääkäri tunnusteli peräaukon puolelta, ei tuntunut kasvaimia. Mentiin ultraan, josta heti näkyi märkäkohtu. Otettiin verikokeet, joista todettiin korkeat tulehdusarvot ja jotka vahvistivat kohtutulehduksen. Sisäelimet olivat kunnossa. Vilke nesteytettiin, pistettiin antibiootti sekä tulehduskipulääke. Ja sitten sovittiin, että Vilke leikataan ja leikkausaika laitettiin seuraavalle päivälle. Lähdimme kotiin, matkalla rupesin tajuamaan miten pienestä tämäkin oli taas kiinni, ja olin onnellinen siitä että vein Vilkkeen lääkäriin.

Sitten koitti keskiviikko. Yöunet oli jääny maksimissaan kolmeen tuntiin, kun mietin leikkausta. Menin normaalisti aamulla töihin, mutta lähdin taas aikaisemmin hakemaan Vilkettä kotoa ja lähdettiin Seinäjoelle. (Onni on joustava työpaikka) Mua jännitti koko päivän. Eläinlääkärin huoneessa annettiin nukutuspiikki jalkaan ja sovittiin, että tulen noin parin tunnin päästä hakemaan. Odotellessani ja jänittäessäni miten leikkaus menee, kävin kaupoilla ja kahvilla. Viimein kello alkoi lähestymään puolta viittä, ja totesin että hyvin se on mennyt kerta ei ole soitettu. Pääsin paikalle ja siellä odotti tokkurainen karvakorva, jolta oltiin kohtu poistettu onnistuneesti. Eikun kotiin lepäämään. :)

Koitti torstai, ja Vilke oli elämänsä kunnossa. Mä niin arvasin, ettei se kauaa sairastele. :D Kaikki on mennyt ihan hyvin, lääkkeet se syö ku vaan antaa, ruoka maistuu, ja virtaa siinä on ku pienessä kylässä ja kovasti se tahtois jo touhuamaan.

Virtaa on vähän kertyny sairaslomalla,

kun tötterötkään ei estelly alustan tuhoamista. 

No sitten koitti tämä päivä, eli maanantai. Leikkauksesta on nyt 5 päivää ja Vilkettä on saanut ihan kunnolla rauhotella. Kun tulin töistä, käytin Vilkkeen pihalla, tultiin sisälle ja tarkistin haavan. MITÄ, tikit oli lähteny purkaantumaan toisesta päässä niin, että puolet oli vielä kiinni ja puolet oli purkaantunu. Säikähin, ja ajattelin että mitä tälle tehään, sillä on varmaan pian suolet lattialla. Tutkiskelin haavaa, ja totesin ettei se nyt niin paha olekaan miltä näytti aluksi. Haava oli kuitenkin jo lähtenyt umpeutumaan ja ihan pikkusen jostain kohtaa haava irvisti. Soitin ensin päivystävälle, joka kyseli että miten paljon on auki, näyykö suolet ja totesi, että se on tikattu kolmeen eri kerrokseen että tilanne ei oo vielä paha, että laita haavan päälle haavateippi ja soita Seinäjoelle missä se on leikattukkin. Soitin Seinäjoelle ja sovittiin huomiselle aika, kun tälle päivää ei lääkäriä saatu. Nyt Vilkkeellä on sideharso pyöritettynä mahan ympäri, että se vähän tukisi haavakohtaa. 

En oikein tiedä mitä tapahtui. Ite epäilen, että hangen kova kuori on saattanut osua haavaan ja lanka on mennyt poikki. Toisaalta, ei tuo koko aikaa rauhassakaan ole ollut, se on melkeempä mahdoton tehtävä saaha tuo pysymään monta päivää rauhassa ku se ite on jo leikkauksesta seuraavana päivänä elämänsä kunnossa. 

Toivotaan, että huomenna olisi vain pikainen käynti ja saadaan haava nyt umpeutumaan. :)